”Hei isä, mitä me syödään tänään” Huutaa poikani olohuoneesta. Kävelen jääkaapille ja huudan takaisin ”Sikaa poikani, tänään rillataan”. Jään katselemaan etiketissä olevia merkkejä: Valmistettu Suomessa, Joutsenlippu ja laatuvastuu-sertifikaatti pistää silmääni. Tunnen oloni hyväntuuliseksi, koska voin olla varma siitä mitä minä ja perheeni syömme. Pesen kattilallisen uusia perunoita ja pistän ne kiehumaan. Lisukkeeksi valmistelen tomaatti-sipulisalaattia ja keitettyjä porkkanoita, sekä kastikkeeksi teen kermaisen pippurikastikkeen. Tiedän, että tämän syötyään on taas sangen turvonnut olo, mutta entä sitten.
Ilokseni huomaan, että talouden emäntä on ollut viisas ja ostanut kaupasta sekä torilta vain suomalaisia raaka-aineita. Sentään joskus on hienoja päiviä, kunnes kuin tyhjästä kuulen mielessäni Juhana Vartiaisen sanat ”koko maatalous on täysin kannattamatonta ja maatalouden työntekijöiden pitäisi muuttaa kaupunkiin ja tehdä sellaista työtä, joka tuottaa lisää bruttokansantuotetta”. Hetken ilo ja grillatun lihan aistikas tuoksu on hetkessä pois ja jään toistamaan itselleni. ”Jumala, jos oikeasti olet olemassa, suojele meitä ja kansaasi näiltä hulluilta. Sillä he eivät tiedä mitä ovat tekemässä”.

Tiistaina 17.7.2018 Suomiareenalla koettua ja nähtyä

Maalaisromantiikkaa vai huoltovarmuutta keskustelutilaisuus ei näyttänyt äkkiseltään päivän mielenkiintoisimmalta aiheelta, mutta raflaava otsikko ja liberaalien näkemys huoltovarmuudesta kiinnosti. Vanha sanonta ”pidä ystävät lähellä, viholliset lähempänä” sai minutkin paikalle.

Panelistit edustivat koko liberaalin markkinatalouden kermaa, sekä vahvaa liberaalista näkemystä, joka on vallannut muun muassa ennen niin konservatiivisen Kokoomuksenkin. Juhana (outer space) Vartiainen ja Susanna (kerää risuja) Koski toivat selkeästi esiin, että tilat pakettiin ja tuet pois. “Me pärjäämme ihan hyvin, kun ruoka tulee muualta kuin Suomesta. Koko huoltovarmuus on vain maalaisten ylläpitämää harhaista keskustelua, että jotain voisi sattua.”

Kysyttäessä, entä jos itämerelle kehittyisi kriisipesäke, niin eikö silloin olisi hyvä olla myös omaa tuotantoa? ”Se riittää, että meillä on siemenviljaa, jotta saadaan maatalous taas uudelleen ylös” kertoi Vartiainen. Susanna Kosken mielestä ei ole mikään ongelma edes kriisitilanteessa saada tuontiruokaa Suomeen. Ikävä kyllä tällä porukalla ei ollut minkään tasoista realistista maailmankuvaa siitä, että miten vaikeaa on muunmuassa käynnistää maatalous uudestaan. Miettikää vaikka, että kriisi puhkeaa syys- lokakuussa ja varmuusvarastossa onkin vain siemenvaroja, niin koska silloin syödään?

Oli kriisiä tai ei, niin maatalouden ylös nostaminen vaatii aikaa ja rahaa. Hankitaan maatalouskoneita ja ruvetaan uudestaan alustamaan peltoja takaisin viljelykuntoon sekä rakentamaan menetettyä infraa, niin se on aina kalliimpi prosessi kuin että ylläpitäisimme nykyisin olemassa olevaa tuotantokapasiteettia.

Eikä varmaan tullut yllätyksenä, että koko panelistiryhmä kieltäisi lihantuotannon. Liberaalille liha tuntuu olevan Haram. Lisäksi liberaalit poistaisivat kaikki maataloustuet, vain EU-tuet saisivat riittää.  Heillä on hyvin tiedossa, että tuen määrät tulevat laskemaan seuraavalle EU:n budjettikaudelle. Tämä tarkoittaisi, että vain kannattavimmat tilat jäisivät henkiin: ”Suomessa on muutenkin liikaa tiloja”. Entä jos Suomesta lopetetaan maataloustukijärjestelmä? Silloin Suomesta loppuisi myös tuotanto. Tällöin tultaisiin tilanteeseen, jossa oman maan tuotanto korvataan tuonnilla, mikä tarkoittaisi valmiita tuotteita, ei raaka-ainetta.

Maatalouden työväki on siis vain uusia tuotannontekijöitä markkinaliberaalien silmissä. Että ei muuta kuin pellot pakettiin ja muutto kaupunkiin, sitten niihin oikeisiin töihin. Tuolle 50 000 uudelle työntekijälle olisi kuulemma käyttöä. Maatalouden loppuminen tarkoittaisi myös kuolin iskua elintarviketeollisuudelle.  Maatalouden alasajo lopettaisi paljon muutakin kuin maatalouden työpaikkoja. Puhumattakaan siitä osaamisesta, jota meillä on maataloudessa sekä elintarviketeollisuudessa.

Kun panelistit nauroivat hömppäheinälle, niin ihan muistutukseksi. Hömppäheinätuki pitää myös pellot kunnossa ja ne voidaan ottaa tarvittaessa käyttöön. Se on tärkeää huoltovarmuuden kannalta. ”Hömppäheiniksi” nimitetään usein esimerkiksi suojavyöhykkeinä, luonnonhoitopeltoina ja viherkesantona viljeltäviä peltoja, joilla ei ole sadontuotantotarkoitusta. Tosi asia on, että tukia on kehitettävä kohti kannattavampaa maataloutta.  Taas se että ajetaan maatalous alas, on kuin löisi itseään kirveellä sääreen ja koittaisi juosta.

Maataloutta ohjaavat luonnonolosuhteet

Yllätys on suuri kun puhutaan ilmaston lämpenemisestä. Tällä kertaa ilmaston lämpeneminen kestää tavattoman kauan ja se ei ole mikään iso ongelma. Yksikään panelisti ei näe hyötyjä siinä että ilmaston lämmetessä, myös Suomen maatalouden satokausi pitenee. Outoa sillä Suomi on yksi harvoista maista koko maailmassa, jonka maatalouteen ilmastonmuutos vaikuttaa myönteisesti ja tätä tosi asiaa liberaali punavihreä öyhöttäjä ryhmä ei suostu sanomaan ääneen.

On sanomattakin selvää, että globaalien ruokamarkkinoiden muuttuessa muun muassa kuivuuden takia, niin Suomi ei välttämättä enää saisi tuotua ruokaa ulkomailta. Maailmassa on tälläkin hetkellä monia merkittäviä ruuantuotantoalueita, jotka kärsivät ankarasta kuivuudesta. Meidän on varauduttava siihen, että tulevaisuudessa ruokaa ei yksinkertaisesti saa mistään.

Jos emme pidä huolta tämän hetkisestä maatalouden kapasiteetista, niin vastaan voi tulla nälkä. Nälkä ei pelasta ketään, vaan on aina läsnä. Nälkä saa myös suuret ihmismassat liikkeelle, joten tarvittaessa meidän on peltojamme ja vesistöjämme puolustettava. Koska meillä on jotain sellaista, mitä ylikansoittaneen maapallon väki haluaa. Suomi ei voi olla maa, joka ostaa muualta ruokansa. Meillä on täällä puhdas luonto ja vesi mikäli olemme viisaita, niin tulevaisuudessa olemme maa, joka myy ruokaa muualle.

Tai vaihtoehtoisesti, jos annamme vallan punavihreille markkinaliberaaleille, joilla ei ole luonnosta tai alkutuotannosta mitään käsitystä, niin tilanteemme voi olla aivan toisenlainen. Sinä päätät haluammeko pahimmassa tilanteessa päätyä tilanteeseen, jossa meillä ei ole omaa ruokatuotantoa tai taitoa sitä enää nostaa ylös, vaan joudumme kerjäämään ruoka-almuja muualta.

”Kettu on jänikselle sama kuin meille nälkä, joka niin monta ihmisen lasta on saavuttanut ja viimein surmannut.” Aleksis Kivi, Nummisuutarit.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *