Minulle on opetettu, että suomalainen työ kannattaa aina, jos et muuta keksi, niin mene vaikka kaivamaan ojaa. Itse en ole koskaan sylkenyt työn päälle, vaan auliisti vastaanottanut sen mitä on tarjolla. Töitä on tullut painettua niin kokkina, kuin provisiopohjaisena myyntiedustajana. Sen mitä ei ole osannut tehdä, niin se on aina opeteltu. Pääasiana on ollut se, että omalla palkalla on voinut elättää itsensä ja perheensä, jotta tukiluukulle ei tarvitsisi mennä almuja kerjäämään. Ikävä kyllä ajat muuttuvat eivätkä hyvään suuntaan.

Tällä hetkellä suurin osa meidän tuloista menee asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään. Miksi pienituloinen perheenäiti joutuu hakemaan ruoka-avustusta leipäjonosta, jotta voisi tarjota lapsilleen vaikka päiväretken muumimaailmaan. Retki ei paljoakaan maksa, mutta elämisen kustannukset ovat nousseet niin, että rahaa ei ole kuin vain välttämättömään ja joskus ei edes siihen.

Tänä päivänä pienituloisella suomalaisella ei ole varaa asua kaupungeissa. Koska kaupunkien vuokra-asunnot ovat täynnä ja niihin otetaan mieluimmin asumaan maahanmuuttajia, koska julkisin varoin maksettu vuokra on aina riskitön ratkaisu. Tämä sama ongelma on läsnä kaikissa suurissa keskuskaupungeissa. Puhumattakaan yliopistokaupungeista, joissa oman mausteensa tuovat tuhannet opiskelijat. Kilpailu asunnoista on siis kovaa. Oman leimansa tuo myös asumistukijärjestelmä, mikä takaa vuokrien ainaisen nousun. Tällä tavalla olemme luoneet epäterveet ja tuetut markkinat, joissa hinnat eivät laske koskaan.

Suomen asumistukijärjestelmä mahdollistaa huipputuloksen vuokrayhtiöille, sillä antaahan valtio 2 miljardia euroa joka vuosi vuokrabisnekseen. Annan yhden esimerkin. Vuonna 1969 perustettiin Valtakunnallinen vuokratalo osuuskunta VVO, joka oli yleishyödyllinen osuuskunta. Maalta kaupunkiin muutto oli valtaisaa ja haluttiin, että duunarille löytyisi edullista asumista läheltä työmaata. Tämä järjestelmä ajoi aikansa omaa tarkoitustaan. Kunnes 1997 se muuttui osakeyhtiöksi, jolloin myös yhtiön luonne muuttui markkina henkisemmäksi. 2017 nettovuokratuotto oli 222 miljoonaa euroa ja edellisvuoden tulos ennen veroja oli 289,7 miljoonaa euroa. Aikamoinen rahantekokone, joka on tahkonnut voittoa osakkeenomistajilleen ay-liikkeille ja eläkeyhtiöille. Ikävä kyllä asumistukijärjestelmästä on tullut valtion takaama tulonsiirtoväline suurille vuokrayhtiöille, josta kovimman hinnan maksaa duunari korkeina vuokrina.

Mikäli muutat ympäristökuntiin tai vaikka maalle pienempien asumiskulujen toivossa, niin tarvitset liikkumiseen auton. Toisaalta kaikilla ei ole varaa ylläpitää autoa tai saatikka liikkua sillä, koska käyttökustannukset ovat korkeat. Tälläkin hetkellä joku Bernerin virkamies miettii päänsä puhki, miten rokottaisi autoilevaa suomalaista vielä lisää. Onneksi vaalit lähestyvät, niin saa hengähtää, etteivät tietullit tule käyttöön. Verot ja käyttömaksut nousevat varmasti. Puhumattakaan vakuutuksista, mikäli Ruotsin autonpolttoilmiö rantautuu myös Suomeen.

Ei näytä hyvältä myöskään ruuan suhteen kun katsoo uutisia. Suomalaista maataloutta on koeteltu jo kolmena vuonna peräkkäin huonolla sadolla. Sen minkä vesi hukutti viime vuonna, niin tänä kesänä on saatu kärsiä ankarasta kuivuudesta. Monet tilat tulevat lopettamaan talven aikana ja jo nyt viedään lypsykarjaa teuraalle, koska ei ole millä lehmiä ruokkisi. Keskustapuoluekin on herännyt talvi uniltaan (vaalit lähestyvät), että hei, nyt täytyy maataloutta tukea, mutta se ei tuo takaisin menetettyjä satoa tai teurastettua karjaa. Vaikka suomalaista maataloutta tuetaankin auliisti, niin maaseudulla kärsitään myös elinkustannusten noususta. Varmaa on, että ruuanhinta tulee nousemaan. Kysynpä vaan, että kuka tukee pienituloista duunaria vai onko vedettävä vyö vielä kireämmälle?

Puhutaan, että Suomessa on työvoimapula. Kyllä näin varmasti onkin, mutta tekee suomalainen duunari niin tai näin. aina jää luu vetävän käteen. Työ on se sitten keski- tai pienipalkkaista, niin palkalla kuuluu tulla toimeen, ettei tarvitse turvautua erilaisiin tukiin tai kannustimiin. Työtä ei tehdä sen takia, että siitä saadaan rahallinen korvaus, vaan että sillä pystyy saamaan elämisen vapauden. Suomalainen haluaa olla itsenäinen ja tulla omilla ansioillaan toimeen. Suomi on huonoilla päätöksillään edesauttanut hyvinvointijärjestelmän romuttumisen, jossa palkalla ei tule enää toimeen.

Nyt on hyvä katsoa, että mitkä puolueet ovat olleet vallassa viimeisimmät 20 vuotta? Sosiaalidemokraatit, Kokoomus ja Keskusta ovat luoneet järjestelmän, missä omilla pienillä ansioillaan ei tule toimeen. Tämä sama porukka vaatii, että EU:n ulkopuolelta tulevien saatavuusharkinta on purettava. Tämä tarkoittaisi kaikessa koruttomuudessaan seuraavaa. Suomeen alkaisi virrata kaiken kirjavaa ja kielitaidotonta työvoimaa kilpailemaan suomalaisen duunarin töistä. Työvoiman ylitarjonta johtaa väistämättä palkkojen polkemiseen. Lisä työvoiman tulo myös tarkoittaa, että tarvitaan lisää asuntoja, joka kiihdyttää jo ennestään korkeiden vuokrien nousua.

Tällä hetkellä suomalainen sinnittelee ja yrittää pärjätä. Ei ole helppoa olla duunari, jolta on viety toivo pärjätä omillaan. Ymmärrän että on houkuttelevaa lähteä sen kelkkaan joka lupaa satasen lisää kuussa. Ikävä kyllä se on vain illuusio, sillä se satanen kustannetaan korkeimmilla hinnoilla. Kaikkien meidän tarvitsee syödä ja asua. On siis perin kummallista, että juuri näistä perustarpeiden tyydyttämisistä rokotetaan eniten. Alati nousevat elinkustannukset ja laskevat palkat ei ole se minkä varaan tätä yhteiskuntaa voidaan rakentaa.

Ensin suomalainen työ ja yrittäjyys ja vasta sitten maailmanparantaminen mikäli rahaa jää, se on jämpti niin.

Julkaistu aiemmin https://www.nykysuomi.com

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *