Jo aamu nousee, taivas punertuu. Istun kotona ihmettelen, huokaan syvään ja pistän television kiinni, ehkä avaan sen jonain päivänä. Sähköpostiin kilahtaa Hesarin mainos. Tämä saakoon joutaa roskapostiin, sanon itselleni ja toimin välittömästi. Käytän hetken aikaa ja lisään lähettäjän ei toivottujen listalle. Paikallisen sanomalehden olen jo perunut vuosia sitten. Syy siihenkin oli sisällössä, sitä oli vähän ja se oli kuivaa. Jään hetkeksi miettimään, että mitä muut ihmiset ajattelevat? Onko heistäkin tullut mediakriittisiä, kuten minusta. Kaikesta huolimatta laitan Juice Leskisen Per Vers runoilijan soimaan ja jään miettimään, että ennen asiat olivat paremmin.

Suomettuneen Suomen lyhyt oppimäärä

Vai oliko sittenkään. 70-lukuinen Suomi oli vahvasti suomettunut ja tuonut maailmanpolitiikkaan uuden käsitteen omalla toiminnallaan jo 50–60 luvulla (Finnlandisierung) eli suomettuminen, joka tarkoittaa vaikutusvaltaisemman valtion puuttumista heikomman maan sisäisiin asioihin. Nuoremmat ei edes muista aikaa suuren ja mahtavan Neuvostoliiton, jonka vaikutusvalta ulottui myös sisäpolitiikkaan ja ilmeni mediassa niin sanottuna itsesensuurina. Uuden Suomen entinen päätoimittaja Lauri Aho kirjoitti suomettumisen tarkoittavan ”tilaa, jossa maa ilman Neuvostoliiton miehitystä, ilman kommunistikaappausta ja ilman demokraattisten laitosten poistamista on tietyn asteisessa riippuvaisuussuhteessa Moskovasta” (Uusi Suomi 14. marraskuuta 1971).

Koska tilaa on vähän, koitan olla lyhytsanainen ja jäsennelty. Aikanaan Neuvostoliitto nimitti tietyt suomalaiset puolueet ja poliitikot ”neuvostovastaisiksi”. Näitä puolueita ja poliitikkoja ei sitten päästetty johtaviin asemiin vaalituloksesta riippumatta. Esimerkkinä vaikka vuoden -79 ”juhannuspommi” jolloin vaalivoittaja kokoomus ei mahtunut Koiviston (SDP) hallitukseen. Syyksi ilmoitettiin ”Suomen asemaan liittyneiden yleisten syiden vuoksi”. Mahtoiko silloinkin olla kyse erilaisesta arvopohjasta?

Itsesensuuri ja median perinteet

Koska mikään ei ole niin fiksu kuin suomalainen, niin kehitettiin itsesensuuri, jossa suomalaiset itse suoritti julkisen keskustelun valvontaa. Mikäli rakkaasta Neuvostoliitosta kirjoitettiin negatiivisesti, niin sitä paheksuttiin voimakkaasti ja jopa välillä julkaisija sai myllykirjeen itse presidentiltä. Nykyään pääministeri Juha Sipilä on myös kunnostautunut tässä asiassa.

Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita vahingoittavan materiaalin julkaisemisesta pyrittiin pidättäytymää. Myös lehdistössä ja kirjallisuudessa harjoitettiin itsesensuuria, eli Neuvostoliitolle vihamieliseksi katsottua ”neuvostovastaista” materiaalia ei aina suoraan julkaistu. Itsesensuurin kohteeksi joutuivat niin kirjat, kuin elokuvat jopa vääränlainen musiikki joutui kiellettyjenlistalle.

Kuka muistaa vielä Sleepy Sleepersin? Takaisin Karjalaan albumin alkuperäinen nimi oli Karjala takaisin. Levyn nimi piti muuttaa, jos sen halusi julkaisuun, sekä muutamien kappaleiden sanoituksiin vaadittiin muutoksia. Eli osattiin sitä soittaa ja laulaa kiellettyjä asioita ennenkin. Tässä kohtaan respektit Jösselle.

Laajempi itsesensuurin määritelmä on omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen välttyäkseen muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että tätä olisi virallisesti ilmoitettu välttämättömäksi. Tänä päivänä me tunnemme sen myös termillä poliittinen korrektius varsinkin maahanmuuttopolitiikan osalta.

Yleisradio oli suomettumisen keskiössä. Mistään Neuvosto yhteiskunnan epäkohdista ei puhuttu ja oli monia asioita josta vain vaiettiin. Vastapainoksi esitettiin Neuvostojärjestelmää ylistäviä ohjelmia niin radiossa kuin televisiossakin. Samaan aikaan kun tiedettiin yleisesti mitä Neuvostoliitossa tapahtui, kuinka huonossa kunnossa järjestelmä oli ja ihmiset jonotti elintarvikkeita ja käyttötavaraa, sekä vaatteita. Meidän oma yleisradiomme kertoi, että kaikki on hyvin ja levitti disinformaatiota Suomen kansalle. Aivopesu oli jopa niin tehokasta, että -91 kun Neuvostoliitto kaatui ja teki konkurssin, niin suurin osa poliittisista päättäjistä ei uskonut näin käyneen. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kun katsoo tämän päivän Yleisradiota.

EU suomettunut Suomi

Meillä Suomessa on siis pitkät perinteet suomettumisen osalta. Ikävä kyllä vanha koira ei opi uusia temppuja. Vaikka Neuvostoliitto hajosi, niin nyt olemme suomettuneet Euroopan Unioniin. Ikävä kyllä rupeaa hymyilyttämään kun muistelee taannoisia presidentinvaaleja. Niinistöltä kovasti tivattiin mielipidettä Suomen ja EU:n asioista, niin Sauli vastasi ”kyllä minä ensin keskustelisin asiasta Merkelin kanssa”. Oletko koskaan kuullut pääministeri Sipilän sanovan ”Kyllä minä olen tästä asiasta käynyt keskusteluja, myös Merkelin kanssa ja hän on ihan samaa mieltä”. Tuntuu kuin päättäjien mykkä suu olisi jäänyt huutamaan tyhjään nurkkaan.

Suomettuminen ei ole vain pelkästään meidän asia. Miten meinasi käydä taannoisessa Italian hallituksen muodostamisessa? EU ei hyväksynyt EU-kriittistä valtiovarainministeriä. Puhumattakaan Puolasta tai Unkarista, jotka eivät hyväksy EU:n pakko sanelemaa maahanmuuttopolitiikkaa. Internetin vapaata maailmaa on yritetty rajuin ottein kahlita Brexitin jälkeen. Juuri nyt EU on yrittänyt ajaa läpi artikla 13:sta. Lisäksi on ollut puhetta media- ja markkinointirahoituksesta EU myönteisille puolueille, jossa taas EU kriittiset puolueet eivät saisi mitään.

EU esitetään meille suurena voimavarana ja hyvän tekijänä, kuin kommunismia aikanaan. Itse asiassa joka suhteessa EU pyrkii markkinoimaan itseään hyväntekijänä. Oletteko muuten huomanneet isoja kylttejä ja ilmoituksia, jossa lukee ”rahoitettu EU:lla”, ”vipu voimaa EU:sta”. Mikäli tässä vaiheessa et vielä tiedä, niin ne ovat meidän antamilla rahoilla tehty. Suomi kun sattuu olemaan EU:n nettomaksaja, eli annamme EU:n budjettiin rahaa, joka palaa erilaisina hankkeina, tukina yms takaisin meidän omaan käyttöön. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme antaneet EU:lle 5.1 miljardia euroa ja tämä on siis se summa joka ei ole palautunut Suomelle, vaan on jäänyt EU:n muihin menoihin. Tämä on siis yksi niistä asioista, jota et ole kuullut mediassa.

Siinä missä ennen pelättiin, että suuri ja mahtava Neuvostoliitto tulee ja miehittää maan, niin tänä päivänä en tiedä mitä päättäjämme pelkää. Ei ainakaan miehitysjoukkoja, vaikka siellä jo omasta armeijasta jo puhutaankin. Ehkä on vain niin, että olemme vuosikymmeniä opettaneet itsemme siihen, että joku muu päättää meidän puolesta ja nöyristelemme liikaa muiden edessä. ”EU:ssa olemme vallan keskiössä ja voimme vaikuttaa” on jo kulunut fraasi. Missä on tulokset? Mikäli haluamme pärjätä kovassa maailmassa, myös Suomen pitää muuttua ja vanhat päättäjät on syytä laittaa vaihtoon.

Politiikka on rikki, se on suomettunut pilalle ja tästä halutaan vaieta. Mikään ei ole muuttunut, vain isännät ovat vaihtuneet. 4.7 oli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Tämän vuoksi haluan muistuttaa teitä George Washingtonin sanoin ”Jos puheen vapaus poistetaan, meitä saatetaan johtaa tyhminä ja hiljaisina kuten lampaita teurastettaviksi.” Media laulaa, että kaikki hyvin, vaikka maailma on kaatumassa päälle.