Se oli ihan normaali aamu. Heräsin keitin kahvit ja laitoin hieman aamupalaa. Katselin miten kuusiviikkoiset kissanpennut telmivät lattialla ja koitin olla hiljaa, etteivät lapset heräisi. Olihan heillä vielä ansaitusti lomaa jäljellä. – Aah mikä aamu, noh katsotaanpa mitä maailmalla on tapahtunut? Somessa tulee vastaan juttu, jonka otsikkona on –  Ovatko pedofiiliset ajatukset aina väärin? Näin vastaavat asiantuntijat. Hetkinen mikäs tämä juttu nyt on? Silmät räjähtävät auki kun luen ensimmäisen lauseen ”Onko alaikäisten lasten ajatteleminen seksuaalisen halun kohteena aina väärin?” vastaan äänen, että totta helvetissä se on väärin.

Miksi tälläistä edes tarvitsee kysellä? Jutun luettuani olen sitä mieltä, että meneillään on huolestuttava pedofilian normalisointiin tähtäävä trendi. Onhan valtamediassa jo moneen kertaan kyseenalaistettu ja alas ammuttu kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan kirjoituksen 27.7 Oikeassa Mediassa – Kampanja pedofilian laillistamiseksi. Tästä kirjoituksesta seurasi varsinainen paskamyrsky. Ei uskoisi, että Suomessa on sanan- ja mielipiteenvapaus tai yliopistomaailmassa akateemista vapautta olla avoin ja kriittinen. Vanha sanonta on, että ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Näitä älähdyksiä on vain tullut niin paljon, että se pistää jo miettimään, että mihin tämän yhteiskunnan arvomaailma on menossa?

”Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalasen ja puheenjohtaja Tiia Forsströmin mukaan mikään seksuaalinen taipumus ei ole sellaisenaan väärä tai sairas, ei edes pedofilia”. Tämä pistää jo miettimään, että onko tarkoitus sallia lasten hyväksikäyttö, mihin siis vedetään raja. Onko kohta lehtihyllyjen yläosassa lapsipornolehtiä? Halutaanko tästä tehdä uusi normaali ja jos halutaan niin miksi? Vaikka lapsiavioliitot ja lapsivaimot ovat lämpimienmaiden kulttuurissa normaalia, niin sen ei pidä olla normaalia meillä täällä pohjolassa.

Puhutaan siis hetki arvoista. Olivat arvot mitkä tahansa, niin pedofilia ei ole hyväksyttyä missään mielessä. Pelkästään se että sallimme tämän tyylisen keskustelun ”Tämä on hyväksyttävää pedofiliaa”. On jo aivan saatanan sairasta. Kaiken tämän takana on niin sanotut seksuaalivähemmistöjen edustajat, joiden maailman kuva on, että anna kaikkien kukkien kukkia vaan. Itseäni etovat kuvat. jossa lapset on puettu ties miksi seksiobjekteiksi erilaisiin vähemmistöjen marsseihin ja tapahtumiin. Minusta on väärin, että lapsille opetetaan tarkoituksen mukaisesti aikuisten tapoja.

Sexpon kannanotossa sanotaan myös ”Nykyisen tieteellisen ymmärryksen mukaan seksuaaliset taipumukset ovat varhaislapsuuden aikana juurtuvia, ja ne pysyvät varsin muuttumattomina koko elämän ajan”.  Hyvin sanottu, sillä lapsen kehitys on kokonaisuus, johon vaikuttavat monet biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Toisin sanoen se mitä me näytämme ja opetamme lapsille vaikuttaa häneen koko loppuelämänsä.

 

On siis meistä kiinni miten kasvatamme nuorisomme. ”Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta” näin sanotaan YK:n lastenoikeuksien julistuksessa. Nyt olisi jokaisen hyvä pysähtyä ja pohtia kenen oikeuksia meidän oikeasti kuuluu puolustaa.

Sanonpa vaan, että jos me yhteiskuntana sallimme käsitteen hyväksyttävä pedofilia, niin tulemme kulkemaan syvissä vesissä. Pikku hiljaa annamme sallimuksen käydä saalistajille ”katsoa saa, mutta ei koskea, kun vain ihan vähän” Missä menee viattoman lapsen hyväksikäytönrajat? Voimme olla yhtä mieltä, että yhdyntä ei tule kuuloonkaan, mutta entä hyväily, suukot ja halaamiset sekä koskettelut? Ainahan kaikki lähtee jostain viattomasta teosta ja sen hyväksynnästä liikkeelle.

Entä miten lapsen oma näkökanta ympäröivään maailmaan muuttuu? Mikäli me luomme yhteiskuntaamme mallin ja ajatuksen siitä, että pedofilia on hyväksyttävää. Lisäksi pedofiliakeskustelu on sallivaa, eikä tuomitse ketään, niin siitä syntyy uusi normaali, koska kaikki seksuaalisuus on hyväksyttävää. Luonnollisesti oppiva ja vielä identiteettiään etsivä lapsi ymmärtää, että tämä koskettelu on normaalia. Koska hänelle ei pääse syntymään ajatusta, että kuolaavan sedän hellässä kaulailussa ei ole mitään epänormaalia. Sanonpa vaan, että tämän kaltainen yhteiskunta ei ole sellainen, johon haluaisin tulevat lasteni lapseni syntyvän.

Muistutuksena suvaitsevaistolle, joka monasti siteeraa YK:n periaatteisiin. Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana. Nämä sanat kirjattiin jo vuonna 1959, jolloin länsimaiset arvot olivat aivan erilaiset kuin nykyisessä uusliberaalisessa yhteiskunnassa, jossa suvaitsevaisuuden määrällä ei ole rajoja.

Minä sanon, että ihmiskunnan velvollisuutena on antaa lapselle paras mitä se pystyy sille tarjoamaan. En voi sanoa muuta kuin. että yhteiskuntamme on sairas, jos tämä on se paras mitä meillä on tarjota.

Jyrki Åland

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *