Katselen synkkänä tulevaisuuteen. Juhannus keikkuen tulevi ja sadepisarat rummuttaa räystäslautoja. Pitkään saatiin nauttia kesän lämmöstä ja ikävä kyllä myös kuivuudesta. En voi olla ajattelematta miltä suomalaisesta maanviljelijästä tällä hetkellä tuntuu. Lupaukset loistavasta sadosta kaatui kuivaan alku kesään ja sateet tulivat myöhässä, mutta miksi juuri Juhannuksena?
Monet ajattelevat, että ”hyvä vaan, että juhannuksena sataa, niin hukkuneita on vähemmän” Itse asiassa tämäkin on median luomaa illuusiota. Viimeisten kymmenen vuoden aikana juhannuksena on hukkunut keskiarviolta 5,7 ihmistä. Minä en niinkään ole huolissani hukkuneista vaan niistä tuhansista suomalaisista, jotka saa elantonsa maa-, metsä-, ja kalataloudesta. Heille tulevaisuus on synkkä ja eittämättä tulee mieleen, että kuinka moni vakavissaan ajattelee asettaa hamppua kaulan ympärille?

Suomalainen maanviljelijä on suomalaisen sisun esikuva. Vain maanviljelijä, kalastaja tai metsätyöläinen pystyy joka päiväsessä elämässään osoittamaan sinnikkyyttä ja kestävyyttä. Suomi on luonnonoloiltaan armoton. Talvet ovat kylmät, kesät kuumia, jos halla ei vie satoa niin kuivuus viimeistään tai sataa niin saatanasti, että pellolle ei pääse. Näistäkin vielä jollain tavalla selviää.

Maataloutta tuetaan kyllä. Kukapa arvaa, millaisesta byrokratia helvetistä on oikeasti kyse? Esimerkiksi maatalouden tukiopas on Suomessa 150-sivuinen. Suomessa on mittava byrokratia, jota pyörittää sitä varten palkatut ihmiset, mutta vielä paljon suuremman työn byrokratian kanssa tekevät yrittäjät. Yrittäjä joutuu tekemään ilmaiseksi valtavaa halvaannuttavaa byrokratiaa, johon kuuluu kurssit, opiskelut, raportoinnit ja hallinnon velvoitteet. Tämä on tehnyt maa- ja metsätalousyrittäjistä hallintoalamaisia, hallinnollisen nippelilainsäädännön orjia ja taistelua pilkun tarkkaa virkamiestä vastaan.

Ruisleivän kilohinnasta 3 % jää tuottajalle.

Moni maanviljelijä sanoo, että he viljelisivät mieluummin ilman maataloustukia, jos tuotteesta saisi oikean hinnan. Ruuan hinta on Suomessa Euroopan korkein, mutta tuottajan saama osuus on mitättömän pientä. Mitä tuottaja saa ruisleivän kilohinnasta? 3 % jää tuottajalle ja vastaavasti liha tuotteissa osuus on maksimissaan 30 %:a. Käytännössä monet teollisuustuottajat ja kauppa tietää mikä on se minimihinta jolla raaka-aine saadaan jalostukseen tai myyntiin. Aika on aina ostajan puolella, koska tuottajan on pakko myydä, jottei tuote pilaannu. Maataloutta tuetaan, jotta ruoka olisi halvempaa, mutta tuet näyttää menevän välillisesti teollisuuden ja kaupan taskuun. Aivan samalla tavalla kuin asumistuki valuu kiinteistöyhtiöiden ja ay- liikkeiden taskuun.

Mikäli luonnonolot, Brysselin herrat tai teollisuuden ostajat ja kaupat ole saanut suomalaista tuottajaa polvilleen, niin viimeistään sen tekee poliitikot.  Vihreät huutaa, että tukipolitiikan lähtökohdaksi on otettu maanviljelijän oikeus harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa. Suomella ei ole enää varaa ylläpitää nykyistä tukijärjestelmää eikä maatalouden nykyinen kannattavuuskriisi ratkea lisäämällä maataloustoiminnan tukia. Kannattamattomille tiloille pitäisi tarjota mahdollisuus lopettaa toimintansa ilman että se johtaa maatalousyrittäjän vararikkoon. Toisaalta tuo sama porukka on valmis lisäämään tuulitukea, joka tiettävästi ei Suomessa työllistä juuri ketään, vaan käy kalliiksi veronmaksajille.

Entä jos Suomesta lopetetaan maataloustukijärjestelmä? Silloin Suomesta loppuisi myös tuotanto. Tällöin tultaisiin tilanteeseen, jossa oman maan tuotanto korvataan tuonnilla, mikä tarkoittaisi valmiita tuotteita, ei raaka-ainetta. Elintarviketeollisuuden alasajo lopettaisi paljon muitakin kuin maatalouden työpaikkoja.

Tätä kirjoittaessa mieli vain synkkenee ja ajatuksiin tulee Franklin Rooseveltin sanat virkaanastujaisissaan. ”Ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse – nimetön, syyttä ilmestyvä, todistamaton kauhu, joka halvaannuttaa tarvitut ponnistukset ja kääntää kehityksen taantumaan.” Miksi näin? Suomen luonnonvarojen käytöstä tällä hetkellä päättää Euroopan Unioni ei siis Suomi. Metsää ei saa hakata – koska hiilinielu, Kalastaa ei saa – koska kiintiöt ja maata ei saa viljellä – koska liian pienet tuotantomäärät.

Varsinkin tällä hetkellä EU laatii budjettia vuosille 2021–2027. EU-komissiosta on jo ennakoitu, että leikkuriin joutuisivat budjetin ehdottomasti isoimmat menoluokat eli maatalous ja aluerahat, joihin on kaavailtu kuuden prosentin leikkausta ja tarkoituksena ohjata maatalous sinne missä tuotanto on halvempaa. Aikanaan myös Neuvostoliitossa tehtiin näitä samoja ja hienoja tehostamispäätöksiä, jotka sittemmin johti maataloustuotannon romahtamiseen ja sitä kautta elintarvikepulaan.

Mikäli menetämme suomalaisen maatalouden, niin samalla menetämme itsemääräämisoikeutemme siitä, mitä me haluamme syödä, miten se on tuotettu tai kuinka puhdasta ruoka on tai saammeko edes mitään syötävää. Nyt kun ajelet Suomen kesässä ja se saatanan traktoripiru tukkii liikenteen, niin mitäs jos ohittaessa heität vaikka kättä lippaan. Sillä tuo landepaukku on paljon vartijana ja suomalaisen sisun perikuva. Ihminen joka käy taisteluaan kaikessa hiljaisuudessa.

Suosi suomalaista, potki ulkolaista. Pidetään yhdessä huolta siitä, että Suomesta löytyy jatkossakin itse tuotettua ruokaa.

Oikein mahtavaa Juhannusta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *